Arvoisat lukijani

Tietoja minusta

Oma kuva
Hei! Minä olen 01 syntynyt tyttö Helsingistä ja teen blogipostauksia blogiini pullip-perheen nukeistani. Instagramissa @pullip_paivani

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kuvatarina: Vain me kaksi



Moi. Taas pitkästä aikaa olisi luvassa kuvatarinalle jatkoa. Edelliseen osaan pääset tästä tai kaikki osat löydät Tarina -sivulta.

Kuvatarina: Vain me kaksi


*tekee*
Huutaa!
Ajattelee/kertoo
kertoja

 Simon: *nukkuu*
Emily: Anteeksi Simon, minun pitää mennä...

Melissan luona...

 Sahara: *tekee loitsun*
Melissa: Mitä aiot tehdä?!
Apple: Kohta näet...

 Sahara: *teleporttiloitsu*

 Melissa: Judith?!

 Judith: *silittää Saharan päätä* Hyvää työtä, Sahara. Melissa, ystäväsi tuli käymään sinua ennen...


 Melissa: Emily!

 Judith: Hän on loitsun vallassa, jonka takia hän ei voi liikkua. Hän kyllä kuulee ja näkee normaalisti.

 Judith: *tekee saman loitsun jonka Emilylle* Tein sen varmuuden vuoksi, vaikka et voikkaan voittaa meitä.

 Apple: Emily, tiedätkö mitä? Olet elänyt koko elämäsi valhetta. Et kuulu aatelisperheeseen, vaan minä kuulun. Olet saanut elää elämääni vain koska viranomaiset ovat taikauskoisia ja pelkäävät silmiäni. Satuit vain syntymään samoihin aikoihin, kuin minä ja kaikki hylkäsivät minut! Joten elin varjoissa ja perustin agenttijärjestön... Elin vuosia koodinimellä Apple, mutta voin taas olla Luna kun otan paikkani takaisin.

 Luna: Tuhosit elämäni.

 Sahara: *järkyttyneeä* Kaikki mitä olen tehnyt Emilylle on ollut turhaa... 

 Judith: Anteeksi Sahara, olit vain suunnitelmani yksi välietappi...

Sahara: *tekee loitsua* Valehtelit minulle vuosia!


 
 Judith: *nauraa* Joku on niin vihainen, ettei enää ole sätkynukkeni.

 Judith: *tekee loitsua*

*loitsut törmäävät*

*Judithin loitsu on vahvempi ja kaataa Saharan maahan*

 Judith: Olinhan opettajasi, joten et voi voittaa minua.

 Luna: Mennäänkö keskustelemaan suunnitelmastamme?
Judith: *nyökkää*
 *Melissa vapautuu loitsusta*

 Melissa: *kiiruhtaa Saharan viereen*

 Melissa: *sulkee silmänsä* Onneksi olet taas oma itsesi...

Kolme vuotta aiemmin...

Kerronta on Melissan näkökulmasta.
 Kävelin metsässä... Olin etsimässä ruokaa...

 Ja näin tytön syömässä leipää...

 Melissa: Hei, anteeksi, tiedätkö missä on lähin paikka josta saa ruokaa?

 Sahara: *hymyilee* Sellaiseen paikkaan kestää vielä useita viikkoja... Tosin minä voin tarjota sinulle ruokaa... Olen Sahara ja asun täällä metsässä.

 Melissa: *ottaa leivän vastaansa* Kiitos paljon, olen Melissa.

 Sahara kertoi, että hän tekee metsän antimista ruokaa... Ja hän voisi opettaa minua. Kysyin että miksi, johon hän vastasi nauraen että tietysti siksi ettet kuole nälkään.

 Sahara: Mikä johdatti sinut metsään? Onko sinulla perhettä tai kotia?
Melissa: Minulla ei ole, joten kai siksi tulin metsään kun en kuulu mihinkään. Entä sinulla?.

 Sahara: Minulla on pikkuveli, mutta en tiedä missä hän on. Minulla ei ole kotia, joten tein metsästä kotini ja se on nyt sinunkin kotisi, nyt sinullakin on paikka johon kuulua.

 Olimme yhdessä jokapäivä, teimme ruokaa ja tutustuimme toisiimme erittäin hyvin, meillä oli hauskaa ja tuntui siltä kuin maailmassa olisimme vain me kaksi.

 Halusin jakaa koko elämäni hänen kanssaan...

Kaikki kuitenkin muuttui eräänä talvena...


Olin antanut Saharalle aikaa miettiä miten hän vastaisi tunteisiini... Odotin ja odotin, mutta hän ei tullut... Metsässä oli talvella hankalaa asua, joten talveksi piti hankkia koti muualta....

Toisaalla...

                                                   
Sahara: *eksyksissä* *silmään sattuu* Pakko nähdä Melissa...

                                                   
Judith: *tarjoaa apua, hymyilee*
Sahara: *tarttuu Judithia kädestä, hyväksyy avun*

Melissan luona...


Luna: Se, ketä odotat, ei taida saapua...

 Melissa: Mitä tarkoitat, kuka sinä olet, mitä haluat?
Luna: Olen Apple ja haluaisin tarjota sinulle töitä...

Melissa: He suunnittelivat kaiken alusta alkaen...

Jatkuu...



Heips!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.